Page 123 - Nyt nappaa 2013

123
U N E L M A M A T K A
silmät levällään ja pyörittää hymyillen päätään.
– Marliinit käyttäytyvät joskus näin: ne seuraavat viehettä ja nykivät sitä kevyesti. Sitä
voi jatkua tuntikausia. Kuulette kyllä, jos se iskee tosissaan, Collin sanoo.
Aika kuluu eikä seuralaisemme tunnu kovin ottihaluiselta. Pemba Island rikkoo edessäm-
me muuten eheän horisontin. Huomaamme vasta nyt, miten jännittyneitä me olemme olleet
koko matkan Pemban kanavassa.
Collin käskee meitä vaihtamaan marliinisyötit vaappuihin. Yksi keloista alkaa vinkua jo
vajaan 100 metrin päässä, ja Håkan ryntää nopeasti tekemään vastaiskun.
VALTAVA WAHOO
Håkan nojautuu kevyesti ensin taakse- ja sen jälkeen eteenpäin kelatessaan siimaa sisään.
Välillä hän pitää minuutin mittaisia taukoja ja antaa kalan ryntäillä. Kala on epäilemättä
melkoisen suuri.
– Nyt se tulee pintaan, Håkan sanoo.
Me muut kurkotamme uteliaina kaulojamme ja tähyilemme kohtaa, jossa siima rikkoo
vedenpinnan. Kirkkaansiniset raidat kertovat, että kyseessä on wahoo.
Veneen vieressä kala tekee muutamia ryntäyksiä. Håkan joutuu siirtymään veneen toi-
selle puolelle pitäen vapaa koko ajan vedenpinnan alla, ettei siima tartu veneen moottoreihin.
Kun kala on veneessä, riemulla ei ole rajoja. Håkanin 38-kiloinen wahoo on todella upea
yksilö! Pian nappaa taas, ja nyt vuorostaan Reinhard seisoo vapa taipuneena ja sama laji
siiman toisessa päässä.
Tämä ei taidakaan olla voodoo-maata vaan wahoo-maata.
PUOLIKAS KALA
Håkanin wahoon aiheuttaneessa hälinässä meiltä on melkein jäänyt huomaamatta, että
olemme jo jonkin aikaa olleet Pemban rantaviivan tuntumassa. Saari on huomattavasti
mäkisempi kuin Sansibar, ja sen rannikkoa kiertävät jyrkät kalliot ja autiot liidunvalkoiset
hiekkarannat.
Ihaillessamme kaunista saarta yksi keloistamme narahtaa lyhyesti ja laiskasti. Juuri
kun Olle on sanomassa jotain, kela päästää niin kovan äänen, että hypähdämme pystyyn.
– Iso kala, Collin huudahtaa.
Nopean vastaiskun jälkeen Olle toteaa, ettei koukussa taidakaan olla mitään kovin isoa.
– Hah, hah, katsokaas tätä, Olle sanoo pitäen vapaa kohollaan.
Siiman päässä roikkuu kirurgisella tarkkuudella keskeltä halkaistu rainbow runner. Collin
luulee, että valtava wahoo on napannut kalan juuri kun se iski vaappuun. Meistä muista hai
olisi eksoottisempi vaihtoehto.
ROBINSON WAS HERE
Kalastettuamme kokonaisen päivän suuntaamme rannalle, jonka olemme ohittaneet moneen
otteeseen uistelumme aikana. Aiomme grillata illalliseksi kalaa ja mennä sen jälkeen lähei-
seen laguuniin yöksi. Edessämme levittäytyy henkeäsalpaavan kaunis paratiisiranta.
– En olisi uskonut, että tällaisia paikkoja on olemassakaan, toteaa Reinhard, kun
laskeudumme veneestä rannalle.
Aurinko katoaa nopeasti horisonttiin ja ehdimme tuskin grillata kalamme, ennen kuin
pimeys laskeutuu yllemme. Collin suuntaa veneen kohti laguunia miljoonien tähtien syt-
tyessä taivaalle. Valmistelemme kylläisinä ja tyytyväisinä nukkumapaikan veneen peräkan-
nelle ja ehdimme ennen nukahtamistamme kuunnella aaltojen loisketta kauempana olevaa
koralliriuttaa vasten.
Abun Olle Lidesjö sai myöhemmin revanssin puolikkaasta saaliistaan.
Vain harvat ja valitut saavat vaeltaa todellisella Robinson-rannalla.