Page 59 - Nyt nappaa 2013

59
Ambassadeur-kelojen historia
Teksti & kuvat: Patrik Tjörnmark
Silloinen AB Urfabriken perustettiin jo vuonna 1921 tilohin, jotka tätä nykyä toimivat
museona. Museo sijaitsee Svängstan nykyistä tehdasta vastapäätä, tien toisella
puolella. Yritys valmisti tuolloin pääasiassa tasku- ja puhelinkelloja, joista se myös sai
nimensä. Abu Garcian nimeä nykyään kantava perinteikäs yritys ja monien ruotsalais-
ten ylpeydenaihe sijaitsee vain heittomatkan päässä Mörrum-lohijoelta.
Ottaessani kuvia kädessäsi juuri pitämääsi Nyt Nappaa -kuvastoon mieleeni juolahti yksi asia: jotkut
luulevat, ettei yrityksen tuotteita valmisteta enää Svängstassa, Ruotsin Blekingessä. Ambassadeur-
kelat tehdään kuitenkin edelleen siinä samassa luonnonkauniissa laaksossa kuin ennenkin. Miltei koko
kammenpuoleinen pääty valmistetaan automatisoidussa prosessissa tehtaan kolmannen kerroksen
edistyksellisillä koneilla. Tehtaalta lähtee vuosittain 120 000–130 000 Made in Sweden -laatuleimalla
varustettua kelaa asiakkaille eri puolilla maailmaa. Itse asiassa kaikki 1500–6500-kokoiset kelat
valmistetaan edelleenkin Svängstassa. Sama koskee kaikkia kultakeloja.
Palatkaamme kuitenkin ensin takaisin vuoteen 1939. Sodan myllertämässä Euroopassa
Borgströmien toinen sukupolvi alkoi miettiä kalastusvälineiden valmistusta, koska silloisen päätuot-
teen, taksamittareiden kysyntä oli tyrehtynyt toisen maailmansodan syttyessä. Syksyllä 1939 AB
Urfabrikenin insinöörit ahkeroivat yötä päivää uuden hyrräkelan kimpussa. Borgström kävi testaamassa
kelaa Mörrum-joella hyvin tuloksin, pakkasi 25 kappaletta malleja 1500, 1600, 1700 ja 1800 laatik-
koon ja lähti Göteborgiin esittelemään niitä tuon ajan johtavalle tukkukauppiaalle Paul Berghausille ja
yrityksen Göteborgissa toimivalle omistajalle ja johtajalle Hakon Sjödahlille.
– Miten monta pystytte toimittamaan?, Hakon Sjödahl kysyi.
– Viisi tuhatta kolmen lähivuoden aikana, Borgström vastasi nopeasti.
– Sovittu, Hakon sanoi.
Hakon halusi kuitenkin, että Record-nimen tilalle vaihdettaisiin Pebeco (lyhenne sanoista Paul
Berghaus & Co). Kauppa lyötiin lukkoon. Myöhemmin Borgström tapasi Wilhelm Denninghoff AB:n
ostopäällikön Torsten Perssonin hotellihuoneessa Göteborgissa. Tämä kysyi samaa: – Miten monta
kelaa pysytte toimittamaan? Borgström lupautui tällä kertaa toimittamaan 15 000 ensimmäisenä
vuotena ja 25 000 seuraavina kahtena vuotena. Persson ehdotti, että Denninghoff ostaisi 10 000
kelaa ensimmäisenä vuotena ja 15 000 kahtena seuraavana, mutta yhdellä ehdolla: Denninghoff
saisi yksinoikeuden Record-nimeen. Koska AB Urfabriken tarvitsi rahaa, Borgström suostui ehtoon.
Kyseiset Record-kelat saivat myös merkinnän W.D. Wilhelm Denninghoffin mukaan. Ensimmäiset kelat
toimitettiin Paul Berghausille ja Denninghoffille syksyllä 1940. Molemmat yritykset mainostivat ”omia”
kelojaan isoilla kampanjoilla keväällä 1941. Samana vuonna AB Urfabrikenin valikoimaan lisättiin
uusi edullisempi kela: Record 1400. Uusi aikakausi oli alkanut. Svängstan Hollandarevägen 86:ssa
toimivalla tehtaalla työskenteli tuolloin 31 henkilöä ja yrityksen liikevaihto oli 108 000 kruunua.
UUSI TEHDAS
Wilhelm Denninghoffin kanssa solmittu sopimus päättyi vuonna 1943. Samana vuonna otettiin
käyttöön 1 120 neliön suuruinen nk. uusi tehdas, joka sijaitsi vanhaa tehdasta vastapäätä, tien toisella
puolella. Monet epäilivät Borgströmin tulleen suuruudenhulluksi ja ottaneen itselleen ylivoimaisen
urakan. Ei kuitenkaan kestänyt kauaakaan ennen kuin tehdasta piti taas laajentaa. Työntekijämäärä
kasvoi noin sataan. Vuoden 1944 lopulla alettiin valmistaa kelaa, joka aiheutti markkinoilla suuren